24.1.1995

Riihimäen kihlakunnanoikeuden päätös 4.2.1992

Kihlakunnanoikeus lausui selvitetyksi, että A oli Riihimäellä 25.8.1991 metallikepillä lyömällä rikkonut Paloheimo Oy:n omistaman ja B:n hallinnassa olleen asuinrakennuksen ikkunan ja tunkeutunut anastustarkoituksessa sisälle rakennukseen, josta oli anastanut B:n omistamat lasimaljakon, TV:n kauko-ohjaimen, 20 pulloa väkeviä alkoholijuomia, ruokatarvikkeita, kultaisen naisten rannekellon, miesten rannekellon ja matkalaukun eli omaisuutta B:n luotettavana pidettävän ilmoituksen mukaan yhteensä 38 985 markan arvosta. Anastettu omaisuus oli jäänyt kateisiin.

Lisäksi A oli 26.8.1991 metallikepillä lyömällä rikkonut edellä mainitun asuinrakennuksen ikkunan tunkeutuakseen anastustarkoituksessa sisälle rakennukseen onnistumatta kuitenkaan teossaan tultuaan teollisuusvartijan yllättämäksi.

Tekoja oli kokonaisuutena arvostellen ja huomioon ottaen, että A oli murtautunut asuttuun asuntoon ja että anastamisen kohteena oli ollut erittäin arvokas omaisuus, pidettävä törkeinä.

Edellä mainitut teot olivat rikoksen kohde ja tekoaika huomioon ottaen saman rikoksen jatkamista.

Käsiteltävänä olleen rikoksen ja A:n aikaisempien rikosten suhde niiden samankaltaisuuden vuoksi osoitti A:ssa ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus rikoslain 28 luvun 2 §:n 1 ja 2 momentin, 4 luvun 1 §:n 1 momentin, 7 luvun 2 §:n ja 6 luvun 2 §:n 4 kohdan nojalla tuomitsi A:n jatketusta rikoksesta, joka käsittää törkeän varkauden ja törkeän varkauden yrityksen 1 vuodeksi vankeuteen.

A:n valitus Kouvolan hovioikeuteen

A valitti hovioikeuteen. Valituksessaan A toistaen kihlakunnanoikeudessa esittämänsä kertoi anastaneensa ainostaan television kauko-ohjaimen arvoltaan 250 markkaa, 20 pulloa väkeviä alkoholijuomia arvoltaan 4 000 markkaa, ruokatarvikkeita arvoltaan 50 markkaa, miesten rannekellon arvoltaan 100 markkaa sekä matkalaukun arvoltaan 200 markkaa eli omaisuutta yhteensä 4 600 markan arvosta ja katsoi syyllistyneensä ainoastaan varkauteen ja vaati, että syyte törkeästä varkaudesta hylätään. Anastamisen yrityksen osalta A katsoi syyllistyneensä vain varkauden yritykseen ja vaati, että syyte törkeän varkauden yrityksestä hylätään. Lisäksi A vaati, että hovioikeudessa toimitetaan suullinen käsittely B:n henkilökohtaista kuulemista varten anastetun omaisuuden ja sen arvon selvittämiseksi.

Hovioikeuden päätös 13.5.1993

Hovioikeus hylkäsi suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön aiheettomana.

Hovioikeus lausui, että A oli rikosten johdosta suoritetussa esitutkinnassa myöntänyt itse anastusteon ja muun ohella ilmoittanut pitävänsä mahdollisena, että hän oli anastanut kaksikin kelloa. Kihlakunnanoikeudessa A oli kiistänyt anastaneensa naisten rannekellon. Hovioikeus katsoi, ettei A ollut esittänyt perusteltua syytä kertomuksensa muuttamiselle. Hovioikeus piti asianomistajan B:n ilmoitusta anastetusta omaisuudesta ja sen arvosta uskottavana.

Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Perustelut

Alemmat oikeudet ovat lukeneet A:n syyksi törkeän varkauden muun muassa sillä perusteella, että hän on anastanut naisten rannekellon, jonka arvoksi asianomistaja B on esitutkinnassa ilmoittanut 30 000 markkaa. A on kiistänyt anastaneensa kelloa ja joka tapauksessa pitänyt B:n ilmoittamaa kellon arvoa liian suurena. Tämän lisäksi A on kiistänyt anastaneensa B:n 200 markan arvoiseksi ilmoittamaa lasimaljakkoa ja muutoin pitänyt hovioikeuden päätöksestä ilmenevällä tavalla B:n esitutkinnassa ilmoittamaa anastetun omaisuuden arvoa liian suurena. B on ollut poissa asian käsittelystä kihlakunnanoikeudesta. A on hovioikeudessa vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista ja B:n kuulemista henkilökohtaisesti anastetusta omaisuudesta ja sen arvosta.

Kihlakunnanoikeus ja hovioikeus ovat pitäneet B:n anastetusta omaisuudesta ja sen arvosta esitutkinnassa antamaa ilmoitusta uskottavana. Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 3 kappaleen e kohdan ja Euroopan neuvoston piirissä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen d kohdan mukaan rikosasian vastaajan vähimmäisoikeuksiin kuuluu oikeus kuulustella tai kuulustuttaa häntä vastaan kutsuttuja todistajia. Tässä tapauksessa erityisesti B:n ilmoittama kellon arvo on huomattavan suuri eikä muuta näyttöä kuin B:n ilmoitus sen anastamisesta ja arvosta ole esitetty. Kun A:lla ei ole ollut tilaisuutta esittää B:lle kysymyksiä kellon anastuksesta ja sen arvosta, alempien oikeuksien ei olisi pitänyt hyväksyä B:n esitutkinnassa antamaa ilmoitusta näytöksi asiassa. Jutun käsittelyssä on tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, minkä vuoksi juttu palautetaan alioikeuteen.

Päätöslauselma

Kihlakunnanoikeuden ja hovioikeuden päätökset kumotaan. Juttu palautetaan Riihimäen kihlakunnanoikeuden tilalle tulleeseen Riihimäen käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, menetellä siinä lain mukaan.